Saatuani itseni ylös sängystä lompsin navetalle muun perheen jäädessä vielä vällyjen väliin. Aamulypsylle on aina yhtä jännittävä astella, koskaan ei tiedä mitä on vastassa (yöllä on saattanut räjähtää vesiletku tai kuivalantakourut täyttyä vedellä).
Tänä aamuna osasin jo odottaa huonoja uutisia; illalla puhaltunut sonnipoika Lasse ei selvinnyt ensiavusta huolimatta.. Parin viikon sisällä on ollut iloisempiakin yllätyksiä. Pari hiehoa on rennosti aamyöstä poikineet lehmävasikan minulle valmiiksi. Meillä on tosiaan 35 lypsävää ja samanverran nuorisoa siihen päälle, parsinavettta ja putkilypsykoneet irroittimilla kuulunevat mainita ”strategisiin mittoihin.”
Ostin vanhempieni tilan keväällä 2008 isän sairastuttua yllättäen. Parikymppisenä ei pelottanut alkaa näihin töihin, enkä ole katunut päivääkään! Syy siihen miksi muu perhe (eritoten ukkokulta) jää nukkumaan aamuisin, on se että aamulypsy on päivän rauhallisin hetki ja aikaa itselle, eli omasta tahdosta sinne yksin menen ja todellakin nautin!
Kolmen lapsen, tilan paperitöiden ja juoksevien asioiden kanssa ei oikein ehdi päivällä hengähtää ja päivät menee nopeaan. Eipä ole tylsää! Näiden lisäksi MTK Ylitornion ja MTK Lapin liiton toiminnnassa mukana oleminen, sekä maaseutunuorten valiokunnassa olo saavat reissulaukun täyttymään melko tiheään.
Maaseudulla saa tulla ja mennä miten haluaa eikä tarvitse tuijottaa kelloon muutoin kuin kokoukseen kiiruhtaessa. Harva se päivä joku tulla tupsahtaa pirttiin, yleensä keskelle melkoista tavarakaaosta kun 2 – ja 1-vuotiaat käyttävät tosissaan mielikuvistusta leikeissään eikä äitikään jaksa nipottaa siivoamisen kanssa. Olen omaksunut sanonnan: ”Oma tupa-oma lupa”, enkä ole kelleen velvollinen jynssäämään omaa kotiani, varsinkin jos navetassa vastustaa tai päivä menee asioilla. Stressi ja kiire ei taida olla hyväksi kelleen, ja välillä pitää itsekin pysähtyä kun ajattelee hoitavansa liian monta asiaa yhtä aikaa. Tänään juuri tein näin; siivosin, pesin pyykkiä, järjestelin lasten huoneita kun ne vaihtoivat paikkaa, tein ruokaa, soitin työpuheluita ja sitten vielä piti alkaa vaivaamaan litran pullataikinaa.. Nämä kaikki oli ”tosi fiksua” päättää tehdä aamu- ja iltalypsyn välissä, muutaman vilkkaan lapsen kanssa. No, melkein valmista tuli kaikesta, paperitöitäkin ehtii vielä illalle tehdä.
Eniten maanviljelijänä kuitenkin odotan kesää; hektistä rehuntekoaikaa, tuoreen rehun tuoksua, lypsävienkin laitumille laskua, pitkiä ja valoisia kesäiltoja ja ulkosaunaa pitkän navettapäivän jälkeen. Kesällä tapaa uusia ihmisiä, lomalaisia ja urakoitsijoita, vesiputket ei jäädy navetalla ja illan päälle ehtii vielä kylille tansseihin. Ja onhan se kesälomakin lasten kanssa varattuna.
Aino Kurtti 27 v.
Maidontuottaja ja kolmen lapsen äiti, Mellakoskelta
LAPISTA
Maaseutu naisen silmin 